Mayan lempijuttu kesällä on ollut syöminen. Tamma ei ole päässyt kesälaitumille, joten olen muuten vain vienyt sitä natustelemaan vihreää heinää. Aluksi tapasin talutella sitä ympäriinsä, vaan en kauaa. Huomasin nopeasti, että Mayan "taluttelu" heinikossa tarkoittaa puolen tunnin paikallaan seisoskelemista ja sitten noin metrin siirtymistä uuteen kohtaan, jossa seisoskelu voi jatkua. Se kävi tylsäksi, mutta koska halusin Mayan saavan lomansa, alon lukea kirjoja sen seurana ja pitää sitä irti vierelläni.
Luin suomalaisia klassikoita, joiden kahlaamista välttelin sata vuotta sitten lukiossa. Kaikkea Canthista Linnaan ja niin edespäin. Luin kolmen kirjan viikkovauhtia ja sain selkäni kipeäksi heinikossa kyyhöttäessäni. Nykykirjallisuuteen siirtyessäni keksin siirtyä myös heinikosta hevosen selkään.
Maya ei piitannut siitä, että makoilin sen päällä. Minä en piitannut siitä, että jouduin välillä keskeyttämään lukemiseni ja pitelemään Mayan takapuolesta kiinni, kun se vaihtoi paikkaa heinäapajien välillä.
